Tarina

Ainutlaatuinen vanhan ajan kohopainotalomme ei syntynyt hetkessä. Tarinamme alkaa meren rannalta, Kokkolan Ykspihlajasta vuodesta 1949.

Kun yksi lehti-ilmoitus muuttaa kaiken

Viisilapsisen perheen isä, Martti, oli päässyt töihin nopeasti kasvavalle satama-alueelle. Satamalta tullut leipä oli perheeseen varsin tervetullut, kun vanhin poika oli lähtenyt merille ja muut lapset eivät vielä tuoneet leipää yhteiseen pöytään. Eräänä päivänä Martti meni työpaikkansa läheiseen Saima-kahvilaan kahvikupilliselle. Siellä hänen silmiinsä osui ilmoitus Kokkola-lehdessä: "Juoksupoika-valuri saa paikan". Martti meni siltä seisomalta kertomaan työpaikasta kotona asuvista pojista vanhimmalle, joka sai paikan - vaikka olikin firman faktorin mielestä vielä liian pieni vaativaan metallirivien valamistyöhön. ”Kyllä poika kasvaa vielä”, pojan rekrytoinut rouva vakuutti.

Nuoremmat veljekset seurasivat suurella mielenkiinnolla veljensä kirjapainotaitojen karttumista. Veljessarjan kolmas hakeutui töihin Kokkola -lehden kirjapainolle, ja muutaman vuoden päästä nämä kaksi veljestä perustivatkin oman kirjapainoalan yrityksen Helsinkiin Korkeavuorenkadulle. Velipojat toivat Helsingistä monenlaista katsottavaa ja kertoivat alan uutisia innokkaasti nuoremmille sisaruksilleen. Painotöistä upeimpia lähetettiin kotiväelle, ja kultaisia, korkopuristettuja kortteja ihasteltiin Ykspihlajassa koko perheen voimin. Isoveljien yrittämisen vapautta seurasi vierestä Suomen olympiavuonna syntynyt pikkuveli Antti, perheen kuudes lapsi. 

Painokone vanhempien puuliiteriin

Jo pienestä pitäen Antti oli yrittäjähenkinen poika, joka tunnettiin kylällä tahdonvoimastaan ja päättäväisyydestään. Antti tiesi, että jonain päivänä hän perustaa veljiensä lailla oman yrityksen, ja säästi rahaa keräämällä kaatopaikalta kierrätettävää romukuparia ja korjaamaalla naapureiden radioita. Pennoset Antti laittoi tarkoin vartioimaansa tyhjään sokeripakettiin. Pienen pääoman saatuaan Antti hankki ensimmäisen tiikelipainokoneen vanhempiensa puuliiteriin, ja aloitti pienten painotöiden tekemisen tutuille jo 18-vuotiaana. Koska koneilla oli omat metkunsa, oli työssäoppiminen velipoikien kirjapainossa Helsingissä kullanarvoista aikaa, joka antoi eväitä myös oman yritystoiminnan kasvattamiseen.

Antti muutti takaisin Kokkolaan vuonna 1974 perustaakseen kotikaupunkiinsa oman kirjapainon. Yritystoiminta kasvoi hiljalleen, ja kirjapaino sen mukana. Vanhempien puuliiteri alkoi tuntua ahtaalta. Kun iiläinen tyttöystävä tuli kuvioihin,, oli aika etsiä yritykselle uudet toimitilat ja löytää koti perheelle.

Kirjapainoalan muutoksen aika

Nuori poika löysi edulliset tilat purkukuntoisesta kiinteistöstä Kokkolan Vanhasta Kaupungista. Muutaman vuoden kuluttua tila siirtyi Kokkolan kaupungille, joka innokkaasti suunnitteli vuokralaisten irtisanomista ja uuden kauppakeskuksen rakentamista kiinteistön tilalle. Antti näki punatiilisen jugend-talon potentiaalin ja remonttikelpoisuuden, joten kaupungille tehtiin ostotarjous ja lupaus kiinteistön peruskorjauksesta. Alueen asukkaat ja yrittäjät puhalsivat jo silloin yhteen hiileen, ja yhdessä tehtiin töitä alueen arkkitehtuurin säilyttämiseksi. Vanha Kaupunki nousi kaupungin matkailunähtävyydeksi. Samoihin aikoihin oli veljessarjan vanhin poika oli palannut ulkomailta takaisin kotikaupunkiinsa. Hänen vanhimmasta pojastaan tuli kirjapainon ensimmäinen työntekijä. 

Peruskorjauksen jälkeen taloon tuli jälleen elämää.  Alakerrassa painokoneet pyörivät ja yläkerta tarjosi kodin vanhemmille ja neljälle tyttölapselle. Painokoneiden äänet muodostivat taustamusiikin pihaleikeille ja paperivarasto tarjosi hauskoja piilopaikkoja, kun lapset tulivat koulupäivän jälkeen isän kanssa työmaalle.

Vuonna 1974 perustettu kirjapaino kasvoi, näki ja koki koko kirjapainoalan historian keskeisimmän muutoksen. Vuosien varrella metalliset irtokirjasimet korvattiin metallista valettavilla riveillä, jotka voitiin painamisen jälkeen sulattaa ja käyttää uudelleen. 1980-luvulla tultiin valoladonnan aikaan, jolloin painopinnat pystyttiin suunnittelemaan valopöytää apuna käyttäen. Digipainotekniikka toi tullessaan entistä paremmat mahdollisuudet 4-väristen painotöiden valmistukseen. Tekniikka olikin tervetullut uutuus perinteisen koho- ja offsetpainon rinnalle, ja toimitusaikoja pystyttiin nopeuttamaan merkittävästi. Kirjapainossa uudet tuulet otettiin vastaan innostuneesti, ja digitaaliset painolinjastot tulivat jäädäkseen. Kasvanut tuotanto ja lisääntynyt henkilökunta tarvitsivat suuremmat toimitilat, ja tuotanto siirrettiin lähelle rautatietä. Ehkä sinäkin olet nähnyt junan ikkunasta Kokkolan aseman lähellä toimivan kirjapainon - siinä se toimii edelleen.

Vaikka painoala kehittyi hurjaa vauhtia ja uudet koneet syrjäyttivät tuotannossa vanhat  koneet, Antti oli nähnyt vuosien varrella perinteisten koneiden valtavan potentiaalin. Kun muut luopuivat vanhoista koneista, Antti vei omansa varastoon, ja niitä otettiin käyttöön aina silloin tällöin kun asiakkaille haluttiin painaa näyttäviä ja sormenpäissä tuntuvia painotöitä. Yksi asia johti toiseen, ja Antti tuli pian tunnetuksi miehenä joka keräsi graafisen alan katoavia koneita ja laitteita. 2000-luvun alulle tultaessa kokoelmat olivat kasvaneet niin suuriksi, että kokoelmaa järjestettiin kirjapainomuseoksi.

Kirjapainon yläkerrassa kasvaneet

Niin kuin Antti itsekin, lapset saivat varttua kodissa, jossa kirjapainoala ja yrittäjähenkisyys oli aina läsnä. Lapset saivat tienata polkupyörärahoja myymällä paperilehtiöitä Kokkolan torilla papan vanhoista maitokärryistä. Koulutarvikkeet sai nimikoida kultafolioiduilla tarroilla, joihin oma nimi oli ladottu irtokirjasimista. Isän työmatkojen odotetuimpia tuliaisia olivat painotuotteet - avainkotelot, käyntikortit ja mitä erikoisimmat paperituotteet - joita kodissa yhdessä ihailtiin ja arvioitiin. Ikimuistoisimmat askarteluhetket koettiin, kun isä toi töistä ylijäänyttä kohotuspulveria, jolla saatiin kotona toteuttaa pulverikohotettuja postikortteja silitysraudalla lämmittäen. 

Saattoi kuitenkin olla vähän sattumaa, että yksi Antin neljästä tyttärestä päätyi kirjapainoalalle. Yrittäjähenkinen tyttö alkoi muotoilijaksi valmistuttuaan toteuttamaan omaa tuotemallistoa saadakseen suunnittelutöitään esille. Perinteiset kirjapainotekniikat olivat tulleet tutuksi vuosien varrella ja vaasalaisen mentorin opastuksella. Niinpä oli luontevaa, että vanhat museokoneet otettiin käyttöön kun uudet tuotteet tarvitsivat tuotelappuja. Iltamyöhään valot syttyivät museoon, kun siellä painettiin tuotelappuja ekopahville polttavan kuumalla metallilaatalla ja kovalla puristuksella.

Valmiit tuotteet pakattiin autoon ja nuori suunnittelija ajoi ensimmäisille Helsingin messuille sankassa räntäsateessa. Messuilla tuotelaput herättivät poikkeuksellista huomiota, ja kotiin palasikin suunnittelija taskussaan tarjouspyyntöjä - kohopainotöistä. Pian huomattiinkin, että suunnittelutoimistosta olikin tullut yritys, joka myi tiskin alta kohopainotuotteita asiakkaille, jotka vain osasivat kysyä. Oli tullut aika uudistaa liiketoimintaa ja tuoda kauniit kohopainotuotteet yleisön ulottuville.

Kohopaino takaisin Neristaniin

Antin kokoelmista tuotiin edelleen täysin toimivat kohopainokoneet samaan punatiiliseen taloon, jossa kirjapainotoimintaa oli ollut 20 vuotta aikaisemmin. Pormestarinkadulle Kokkolaan rakennettiin sympaattinen kohopaino, joka sisustettiin kokonaan perinteisillä huonekaluilla, kirjasinkasteilla, painokoneilla ja graafisen alan irtaimistolla. Vaalimaan paitsi suvun historiaa, myös graafisen alan perinnettä ja katoavaa käsityöosaamista. Tänä päivänä tämä perinteinen kivijalkakirjapaino palvelee asiakkaita toteuttamalla perinteisiä kohopainotöitä - moderneja suunnittelutyökaluja hyödyntäen. Useissa painotöissä yhdistetään digipaino- ja kohopainotekniikoita, joten Kohopaino Välikangas toimii aktiivisessa yhteistyössä Välikankaan kirjapainon tuotannon kanssa. Yhteistyöllä kun voidaan parhaiten toteuttaa monipuolisia ja myös suuren tuotantokapasiteetin vaativia painotöitä, joissa hyödynnetään niin vanhan kuin uuden tekniikan parhaita ominaisuuksia.